Taru

Sydän pauhaa hiljaa rinnassa
On aamun kaste
hiekkana varpaissa
juoksin juuri kilometrin
kanssasi

Aurinko nousee
on yömme ohi
päivä koittaa

Jatkuuko taru
vai päättyykö samantien
en tiedä
enkä edes välitä

Yritän pysyä tyynenä
en pysty
repeän

Kyyneleet virtaavat vuolaasti
Kuten koivun lehdet syksyllä
Alaspäin putoilevat
Maahan asti

Jatkuu elämä
ilman sinua
kävelen
eteenpäin.