Runonveistäjän Saaga, osa V: Aamu

On aamu

kuppi kahvia
ja vähän kauramaitoa

aamu
keräilee itseään

kuten tekee myös
päähenkilömme

herättyään läpikuultavana
valo tunkee lävitseen

Runonveistäjä
istuu
ja katsoo käsiään
jotka hetki hetkeltä
muuttuvat

ne hehkuvat
eri väreissä


Skaala

on valtaisa
ihmismielen rajat
tulevat vastaan

tulvaportit murtuvat
pato sortuu

värit
valtaavat


Kaiken

sininen

punainen

keltainenoranssikvartsi

Runonveistäjä omassa Infernossaan

jossain Rajan tuntumassa

hän haluaa pois


Kulku kielletty

lukee Rajan portin kyltissä

epätoivo


Helvetti

ei kiirastulta
vaan suoraan Helvettiin

Runonveistäjä langetettiin
kuin enkeli

Runonveistäjä
Valonkantaja

kulkee vettä pitkin
ei tulta ole Helvetissä
vaan vettä täynnä se on

vesi kantava ja hohtava

tyyni pinta

peili

Runonveistäjä
suunnattomalla
mustalla järvellä
jonka ääriä ei näy
eikä taivasta

on pelkkää pimeää
mutta silti valoisaa


Paradoksi

on ihminen
ja ihmisen luonto

ihmisen luonto

Runonveistäjä
huutaa
ääni kantaa
kauas
ja palaa toiselta puolelta takaisin
pyöreä järvi
pyöreä Helvetin järvi

Runonveistäjän yksinoikeus


Suuri yö

Runonveistäjä makaa veden päällä
katsoo taivaan tyhjyyttä
näkee ei mitään

yhtäkkiä
taivaalta laskeutuu
alttari

joka äänettömästi
iskeytyy veden pintaan

urkumusiikki kaikuu jostain

rakentuu Runonveistäjän
ympärille
kirkko

hän istahtaa puiselle penkille

kuulemaan saarnaa
siitä mitä on elämässään tehnyt väärin

puhujan mukaan kaiken

puhujan mukaan
ei taide ole elämää
työtä
vaan pelkkää syntiä

siksi taiteilija
ajatusten herättäjä
on syntisistä suurin


Alkusynti

on kai eräänlainen kunnia

kultainen talja
jota kantaa

on taidetta helppo syyttää

likipitäen kaikesta

sillä maailma tarvitsee syntipukkeja
olkipukkeja
joulupukkeja
ja kaiken maailman keripukkeja


Taide

pyrkii totuuteen
joten kaipa siten tulee
tuoneeksi synnit valoon

kaipa silloin näyttäytyy
syntienkantajana
suurimpana syntisenä
valonkantajana


Saarna

on päättynyt
kirkko
hiljenee

on Runonveistäjä
jälleen yksin

hän kävelee kirkkokäytävää
avaa raskaan puisen oven

ja tulee ulos

on aamu
ja hän on jälleen
kotikaupungissaan

uusi mahdollisuusko
synninpäästön jälkeen
kenties


Runonveistäjä

tilaa itselleen kahvin
ja katselee ulos
kahvilan ikkunasta

jokirantaa

ihmisiä
puita

melu
ulkona
hän
sisällä

rauha

hän saa
kahvin
ja hän juo
kahvin
sekä lasin vettä



kaikessa



rauhassa