Runonveistäjän Saaga, osa IV: Ikiuni

Ikiuneen

Runonveistäjä
sukeltaa syvään mereen
jota ei ole olemassa
mutta hän luo sen
mielellään


Meri & Avaruus

yhdistyvät
rajoja ei ole

vesi ja materia
sylikkäin
ympyröissä
tanssivat
ikuisuutta
olevaisuuttaan


Kauneutta

eri kuvioissa
näkevät silmät
Runonveistäjän

hän leijuu

sulautuu yhteen
kaiken olevaisen kanssa

hän katoaa
materia hajoaa
jää vain


Olevainen

Runonveistäjän tietoisuus
katsoo kaikkeutta
näkee avaruuden
näkee meren


Alkuteos
on luotu

Mutta mitä on oleva?
Mutta mitä on luotu?
Mutta mitä on olla?
Mutta mitä on olla oleva?
Mutta mitä on olla luotu?
Mutta mitä on luoda?
Mutta mitä on olemassaolo?
Mutta mitä on?

Onko Runonveistäjä enää?

Hänellä on tietoisuus
mutta hänellä ei ole kehoa
hänellä on vain mieli
joka nukkuu
onko ihminen olemassa
ilman kehoa
ilman, että häntä näkee


Ontologia

olevaisen perimmäinen olemus

Runon perimmäinen olemus
tutkia olevaista
tutkia itseään
tutkia ihmistä
tutkia luontoa
kritisoida
pohtia
luoda

Runonveistäjä on
yhtä paljon kuin
runon kirjoittaja
vaikka onkin mielen tuotetta

ihmisen mielen tuottama illuusio

joka seisoo silmien edessä
vaikkei seisokaan missään

lopulta on vain tyhjyys
jonka ihmismieli täyttää
jottei tulisi hulluksi
jotta pysyisi tässä maailmassa

siksi ihmiset ovat vuosituhansien ajan
luoneet tarinoita
luoneet mytologiaa
luoneet itseään
jotta olisivat olemassa
edes itselleen

ja silti
vain osa
on jäänyt historiaan
valtavan suuri enemmistö
on hävinnyt
vaikka he ovat olleet

he ovat vaipuneet


Ikiuneen

Herää Runonveistäjä
herää unestasi
on aamu
paperilla

Runonveistäjän
mieli
kasaa itselleen ruumiin
materiaa ympärilleen
ja herää
ja on jälleen ihminen
vaikka sitten fiktiivinen

On uusi mielen aamu