Kuu

Kuppi kuumaa kahvia
On suru murheen murtama
Kun katu täyttyy lumesta
kaikkoavat askeleet
kaupungista

Kai kuu joskus loisti
vaikka vain valoa auringon
se toisti

Oli elämä kalmankeltainen
Kunnes tuli yö
Kunnes tuli talvi

En kuule ääntäsi enää
joku repi korvani pois
En näe sinua enää
puhkoin omat silmäni

Kai kadun sitä hetken ohimenevän

On peti sairaalan kylmä
paikka olla ja levähtää
Elämä kaikkoaa läpi
verhojen sinisten
Oli laulu tuo nyt
viimeinen

Kai askeleet vain jatkuvat
jossain toisessa paikassa
Ylhäällä tai alhaalla
en osaa sanoa
olinko hyvä, paha vai ruma

Kuu tuo tuolla hymyilee
Valon lyhyen se suo
Voi hautakivi loistaa lumen
nietosten keskellä
Kai joku jää kaipaamaan
Kuu-ukkoa huuruista
kun täältä lähtee
mitä taakseen jättää
Ellei elänyt elämää
kuun loisteessa
omalla tavallaan rauhallista
silti niin hektistä

Kai laulu viimeinen
soimaan jää.