Ikipuu

Hullu

Olen

Kun jaksan pitää taakkaa menneestä
edelleen selässäni, kaarnassani

Sinä se et ole,
mutta liityt silti siihen

Sinua en pidä selässäni,
vaan keskellä rintaani
kylkiluiden alla
lihasmöykyssä

Joka syystä tai toisesta
edelleen sykkii

Vaikka olen
täällä kallioiden keskellä
Ikihonkana pöllö oksallani
sammalta kasvaen
oravan pesäpaikkana
erämaan tuutulaulua kuiskimassa
joka kertoo,
yllätys yllätys,
kaipauksesta

Olen tuulen rauhassa,
lintukodossa,
karusta maasta kasvamassa,
siihen maatumassa
jokin päivä.