Pahimpia

Ja niin lopulta käy
On jotain tehtävä
Mutta se tie on vaikea

On kai pakko puhua
Ei hiljaisuus ole kultaa,
ei edes hopeaa
Peittää kaiken,
hiljaa tukahduttaa

Vaikka on kuu taivaalla
en ole susi
ei, en edes lammas

Silti vuodet ohenevat,
päivät tuntuvat kuluvan nopeammin
Kuin ennen,
ei ota onnistuakseen

Ei mahdu järkeen
on tie niin kapea,
että siltä samantien tippuu
Voi loveen langeta
ja sieltä
ei koskaan nouse

Pahimpia ovat yöt yksin
Peitto on kalpea,
kylmä toveri, ei se lämmitä
Ei anna lohtua,
ei halaa, kun sitä tarvitsee
Käärii vain yksinäisyyden tunteeseen.