Runonveistäjän Saaga, osa III: Mielipuoli

Puhdas hulluus

Likainen järki

on Runonveistäjä
jäätynyt tuijottamaan
jäätynyttä itseään

jaettu tuska
säteilee heidän ympärillään

valokehä nielee pimeyttä
kuin krapulainen piimää


Maitotuotteita

kaukaa lähiseuduilta
voimme vielä ostaa
ja kaataa lasiin
ja juoda
ennen kuin se
ennen kuin kaikki
loppuu

ajattelee
Runonveistäjä

palaa tähän tietoisuuteen

katsoo liekkiä
joka nielee hänen
omaa lihaansa

katsoo liekkiä
joka nielee hänen
järkensä
pala palalta hän palaa

ja

katoaa


Sisältä ja ulkoa

luolan suu
on auki
vartioimaton

mutta ei sinne kukaan
muu löydä
on tämä Runonveistäjän
yksityinen vankila

Jonka hän on itse itselleen kasannut
kivi kiveltä
kunnes vuori syntyi

Ikuisuus kului
ehkä toinenkin
ennen kuin
Runonveistäjä
oli valmis

Ja jätti kopion itsestään
klooninsa
kokemaan tuskaa


Jota taiteilija tarvitsee

luomisprosessiin

kaiken luomiseen
Kaikkeuden luomiseen

Hulluuden kypsyttämiseen


On mielipuoli vallassa

vallan haamu

Tohtori & Herra Runonveistäjä

Ei minulla paljon aikaa ole

muttei silti kiire minnekään


Runonveistäjä

nousee
ja hoippuu

Ulos luolasta

tuska on turruttanut aistit


Porteilla

vahti vilkuttaa
parta heiluen
Runonveistäjän selän takana
kun sankarimme
odottaa linja-autoa

voipuneena
väsyneenä
ja valmiina

ikiuneen

hän hymyilee