Kirkas

Sadetta vuotavat kasvot
Märät, ajelehtivat massana
eteenpäin

Yksi loistaa kirkkaimmin
huomaan hymysi jo kaukaa
yrität näyttää kiireiseltä
vaikka oletkin odottanut
koko päivän

Katseeni lukittuu
en voi katsoa minnekään muualle
Olet majakka yössä
hohdat
kirkkaana

Huokaus pääsee huuliltani
olet vastaus rukoukseeni
jota olen hokenut
kauan
ja pitkään
Valvottuja öitä
kahlittuna yksinäisyyteen
tuutulaulut eivät silloin lohduta

Askeleet lyhenevät
kaksi ihmistä lähestyy
katu loppuu kesken

Yksinäisyys
muuttuu
poistuu
elämästä

Sinä olet täällä.