Järven neito

Männyn pihka tuoksuu

Nojaan sen kaarnaan syvään

Katson veden pintaa
joka heiluu tuulessa
auringon valo välkkyy sen pinnasta

Uit

Näen käsiesi liikkuvan
Liikuttavan sinua
polskit
etiäppäin

Kävelet järven pohjaa pitkin
Hiekka painuu varpaittesi läpi
Pidät hiuksiasi käsissäsi
puristat turhat vedet pois
heiluttelet niitä vähäsen

Kävelet eteenpäin
Luokseni

Järven neito

Istut pyyhkeelle viereeni
Levittäydyt maahan makaamaan
Laitat pääsi syliini
Kastat housuni hiuksillasi
Se ei ole koskaan haitannut

Suljet silmäsi
Itse katselen oksien tanssivan tuulen kanssa
Tanhu on varsin mukaansatempaavaa

Nukahdat

Alan kirjoittamaan
pieneen vihkooni
tuntemuksiani

Runo ilmestyy kuin tyhjästä
kun sen kirjoittaa suoraan sydämestään

Välillä katsahdan sinuun
ja levitän pyyhkeeni päällesi
torkut tekevät hyvää aina silloin tällöin

Laulu tulvii mieleeni
Asetan sen paperille
Kenestä luulet sen kertovan.