ikkuna

kello tulee viisi

aamulla

kaupunki on hiljaa

vain lokit huutavat

minä valvon

ja kirjoitan runoa

ulkona kuuluvat

yksinäiset askeleet

lasken ne

kolmekymmentäkahdeksan ja puoli 

auton ovi avataan ja suljetaan 

moottori käynnistyy ja ajaa pois

katto on valkoinen ja rosoinen

sänky sopivan kova 

nainen vieressäni tuhisee unta 

haluaisin nähdä mitä hän näkee

valveuni olisi mukavaa

rakkaus on vaikea käsite

siksi siitä on tolkuttomasti runoja

ihminen yrittää ymmärtää 

saada kaikesta järkevää

mutta kaikki ei ole järkevää

eikä sen tarvitsekaan olla

nyt tämä ihminen 

laittaa puhelimen pois 

ja yrittää nukahtaa.