ajatus

ajatus ei kulje

henki liikkuu keuhkoista 

sisään ja ulos

minuus on ohi

on vain olemassaolo

sielu on karannut

mieli hävinnyt

on vain keho

joka liikkuu eteenpäin

katua

joka on täynnä lunta

kahlaan valkeudessa

kunnes talot katoavat

kunnes olen 

metsän portilla

ja minä astun sisään

keho liikkuu puitten viertä

silmät tuijottavat tyhjinä

suusta tulee höyryä

hyvä, lämpöä siis vielä on

askel askeleelta

keho alkaa hajota

pala palalta murenee

häviää metsän peittoon

maasta olen tullut

ja maaksi olen jälleen mennyt