pois

istun alas ja kirjoitan / en tiedä yhtään mitä / antaa tajunnan virrata / mielen päästä valloilleen / hirviöt ja pirut / tulkaa ulos / sanokaa sanottavamme / luontoa merta metsää / järvi / jossa on piru merrassa / nostan sen ylös / olemme kaksin veneessä / mies piru ja meri / lähdemme soutamaan / kai hornan tuuttiin / meri on mustaa / taivas sininen ja valkoinen / mieli harmaa / ehkä hitunen oranssia / kiertymässä pilven ympärille / aurinko ja kuu / yhdessä taivaalla / katson käsiäni / niiden liikettä soutaessani / eteen ja taakse / piru on hiljaa / kai hänkin on mietteissään / on vapauttavaa / olla yksin kahdestaan / lopultakin / saavumme perille / maa on kovaa ja kivistä / tekisi mieli kysyä pirulta jotain / mutten kehtaa / hän katsoo ympärilleen / minä matkin / apina kun olen / kaukaisuudessa näkyy ruskea puinen mökki / josta nousee savua / kävelemme sinne / avaamme oven / siellä istuu jumala / hän hörppii kahvia / emalimukista / toivottaa tervetulleeksi / joten istumme pöydän ääreen / hän kaataa meillekin kahvia / se on hyvää / tummaa ja vahvaa / puhumme asiat / halki / saan avattua sieluni / herra ymmärtää / piru nauraa / hyvä niin / ihminen on niin pieni / kaiken suuruuden alla / luonto / uskonto / avaruus / universumi / olemme kaiken keskellä / ja kuvittelemme olevamme kaikkeuden herroja / vaikka olemme vain osa suurta kaikkeutta / joka levittäytyy kai iäisyyteen / ja minä katson ikkunasta ulos / sataa / jumalakin sanoo pitävänsä sateen ropinasta / sympaattista / kai se on suurinta mihin ihminen pystyy / samaistumaan toisen asemaan / toisen elämään / vaikka jokainen onkin / oman näytelmänsä päähenkilö / näytelmä / jota ei ole kirjoitettua / vain improttua / ja katsomme sitä / sanomme sitä hyväksi / vaikka se ei edes sitä olisi / taputamme käsiämme / joiden kolkko ääni kaikuu pitkälle / kunnes hajoaa / kuten tekee kaikki lopulta / entropia / ja jää jäljelle vain / tyhjyys / vaikka onhan senkin pakko olla jotain / materiaa / mitä on tyhjyys / voiko sitä syödä / vai syökö tyhjyys lopulta meidät / sisäistää itseensä / kunnes emme ole yhtään mitään / kunnes olemme kaikki yhtä / ja yksi on kaikki / olemmeko vain kone / joka pyörii itsensä ympärillä / kunnes sammuu / ja sitten ei oikeasti ole enää yhtään mitään / pimeys / valtaa maiseman / ja me hyvästelemme jumalan ja kiitämme kahvista / ja lähdemme kotimatkalle / soudamme / pois /