Kuoleman niityillä

vaellamme

Päivämme ovat päättyneet

Vehreys kahlitsee meidät

ikuiseen samoamiseen

Kuolleet rinta rinnan

kuin heinä kulkevat

Tarpovat jalkansa loppuun

odottaen uutta,

alkua

Jota ei ehkä

milloinkaan tule

Mutta usko on vahva

usko mihin vain

kai jokaisella on oma totuutensa

Vaikka se olisikin osa suurempia

totuuksia

On jokainen oikeutettu

oman mielensä sisäiseen

totuuteen

elämän totuuteen

Eikä kenelläkään

ole oikeutta

toista sen vuoksi tappaa

Pöllön pää