Tumma hiljainen varjo

Olen taivaalla kevyt kuin lintu.
Ohjastan siipiäni taivaan
kinttupoluilla.
Päälläni kaikkein silkkisin huntu.

Liidän, lennän lujempaa.
Ei vauhtiani kukaan koskaan kiinni saa.

Olen tavoittamaton.
Olen voittamaton.

Ikaros.

Lopulta,
olen myös voimaton.

Vauhtini hidastuu,
se hiipuu hiljalleen pois.
Vaha sulaa,
ei apua tuulikaan minulle sois.

Vajoan koko ajan alemmaksi.
Ei lentoni käy enää suotuisammaksi.
Putoan.

Alemmas, alemmas ja alemmas.
Kunnes näkyy jo maa.
Pian se minut saa.

Mutta pelkää en kuolemaa,
sillä tiedän sen minut vain kerran ottavan.

Nyt olen laskeutunut.

Robinson Crusoe,
haaksirikkoutunut,
metallisten haaskalintujen armoilla,
jäljellä vain kuoleman armo,
tuo tumma hiljainen kylmä varjo.