Kun Turku on hetkisen kaunis

Seisoimme sillalla,
kuutamo paistoi kasvoillesi,
värjäsi ne vaaleiksi.

Katselin vettä,
sen levotonta syvyyttä,
lepäävää pahuutta,
joka pääsisi valloilleen
minä hetkenä hyvänsä.

Hyppäsin.

Kylmä vesi valtasi kehoni,
tainnutti aistini hetkeksi.
Mutta pääsin pinnalle.

Hengitin.

Mieleni huusi kauhuissaan.
"Mitä menin tekemään?"
"Miksi hyppäsin?"
Vesi kutsui, minä vastasin.

Taivaalla tuhannet tähdet loistivat hiljaa,
katselin sinua seisomassa sillalla.
Tunsin rakkauden sykkivän sisälläni,
kylmä ei ollut kangistanut.

Tuhannet valon pisteet
laskeutuivat alas,
verhosivat sinut kultamekkoon
säkenöivään.

Leijuit hetken ilmassa,
näytit tarulta.
Jumalattareni,
satuyönä,

kun Turku on hetkisen kaunis.