Taas ja taas ja taas

Toiset kutsuvat elämää lyhyeksi,
vaikka se on pisin aika,
joka meillä on käytössämme.

Toiset katsovat tähtitaivaalle
ja näkevät vain tähtiä,
eivätkä niiden ympärillä olevaa avaruutta,
jonne voisi uppoutua taas ja taas ja taas.

Makaat sängyssä,
peiton alla,
minä makaan päälläsi,
sillä peiton alla minulle tulisi liian kuuma.
Harot hiuksiani sormillasi,
leikittelet niillä,
teet niihin aaltoja,
uudelleen ja yhä uudelleen.

Katson sinua silmiin,
nostatan hymyn molempien kasvoille.
Vaikka oletkin aivan flunssan kourissa,
iloisuuteni tarttuu sinuun,
toivon, että se päihittäisi taudin perkeleen.

Taas ja taas ja taas
rakastun sinuun,
uudelleen ja uudelleen,
vaikkei se mihinkään siinä välissä katoa,
laantuu, tasaantuu vain,
odottaen seuraavaa villiintymistään.
Villiinnyn sinusta kulta,
taas ja taas ja taas,

yksinkertaisemmin ilmaistuna,
minä rakastan sinua.
(Taas ja taas ja taas. ;)