Jim Simmerman

Elämä on lahja.
Lahja, jonka voi kääriä ja heittää myös pois.

Nähdä tämän tapahtuvan, kuulla itkun kaukaa,
tuntea toisen kivun, maistaa veren suussaan,
haistaa ruudin.

Näen elämäsi hälvenevän.

Jim Simmerman, senkin lurjus Boulderista, Coloradosta.

Ei kukaan järkevä heitä suurinta lahjaa menemään.
Livenä siitä kuuluu nauttia.

Tosin,
jollei koskaan kuole,
ei voi koskaan syntyäkään.

Karvaisen oranssin puolikuun ympärillä tanssi joukko
outoja otuksia, jotka juhlivat kuolemaasi.
Siksi kai nousit kuolleista ja liityit makaaberiin tanssiin.

Urpo, etkö näe, että se olet sinä, joka olet sisäisesti kuollut?
Ei tarvitse olla Nostradamus nähdäkseen sen. Ei.

Kuu jatkoi loistamistaan viileänä.

Je dis merde, totesin tälle kaikelle, hyvää tekstiähän
tällä Jim Simmermanin runo-ohjeella syntyy,
mutta haluaisin pätkiä tämän osiksi,
erillisiksi runoiksi,
mutta,
menkööt nyt tällaisena.
Oui!