Hiljentykää

Hiljentykää,
on taas se aika vuodesta,
kun jotain tapahtuu jossain.

Joku tapaa jonkun,
kenties elämänsä rakkauden,

toinen puolestaan istuu yksinään suruissaan
bussipysäkillä nyyhkien "elämän koruttomuutta",
joka kuitenkin on vain pään sisällä.

On aika katsoa ulos ikkunasta,
nähdä kultainen kuu hopeaisen pilviverhon takaa,
kääntää suu hymyyn,
ja todeta, ettei kaikki olekaan niin kamalaa
kuin kuvitteli.

Talven musertava pimeys ei haittaa,
jos on valoisa mieli.

Eikä valoisa mieli ole pakollinen,
mielikuvitusta saa käyttää -
ja pitääkin,
niin paljon kuin vain pystyy.

Katson sisään itseeni,
ja totean:
Nyt on hyvä.