Haavoja

Hiljaa vaipuvat maahan
kyyneleet
niin rosoiset
että jättävät jälkeensä haavoja

Hiukset kammattu taakse saunan jälkeen

Pyyhe kiedottu ympärille
ettei kova tuuli pääsisi viiltämään

On niin rauhallista
kuin aina vain olla voi
lintu laulaa jossain hyvin hyvin kaukana

Katsot suoraan kuuta ja tähtiä
katsot suoraan niiden läpi

Nuolet haavoja
niin suolaisia
etteivät hyydy milloinkaan

vuotavat yli iäisyyden
ja vaativat lopulta uhrinsa

Unenkantajan

Lumi leijuu hiljalleen
pakkasukko katselee
kun talsit läpi betoniaukion

reppu selässä
kassi kädessä
uusi viikko jälleen edessä

odotat jotain uutta ja mahtavaa

Nuollen haavoja
niin suolaisia
etteivät ne hyydy milloinkaan

vuotavat yli iäisyyden
ja vaativat lopulta uhrinsa

Nuolen haavojani
niin syviä
etteivät suonetkaan riitä

vaan vuotavat aivan tyhjiksi

ottaen lopulta isäntänsä, emäntänsä
ja pikkupojankin leijaa lennättämästä
yli kuutamon

hän on
Unenkantaja.