Sormet kohmeessa

Mystisyys kietoo
savuisen verhonsa ympärillesi

maisema on vaiti
kun istumme puisella penkillä

Katsot kuinka hevoset laukkaavat
läheisellä pellolla
on niiden askelluksessa
hitunen vapautta

Taivas on täynnä pilviä
kuin kohta alkaisi sataa
mutta tiedämme
ettei niin käy

hiljaisuus katkeaa
oravan hypätessä
oksalta toiselle
liito-orava
olisi jo liian uhanalainen

Käännyn puoleesi
haron hiuksiasi
sormet kohmeessa
syksyn viileydestä

ehkä pitäisi nousta
ja jatkaa kävelyä
ennen kuin tulee pimeä
vaikkei ole edes ilta

Kävelemme kilometrin
ja toisenkin
saavumme pihamaalle
jonkun toisen

on aika jättää hyvästit
vanhoille muistoille
ja lopultakin siirtyä eteenpäin
kohti uutta
sormet kohmeessa
sydän sulana.