Lyhyestä virsi lyhyt

Kuljen sateista metsäpolkua

Lumoudun luonnosta

Pitelen sateenvarjosta kiinni
tyhjennän mieleni

Ensimmäinen asia,
joka mieleen pulpahtaa,
olet sinä,
itse metsä,
ja luonto,
tulevat toisena

Vaikka tuijotan niitä silmästä silmään

Katson pilvistä taivasta
sinisyys repeilee sen takaa
sade loppuu
melkein itken ilosta
kun päässäni yhdistyvät
sinä
ja luonnon kauneus

Sanoinkuvaamatonta

Tunnen tyytyväisyyttä
elämästä
ja kaikki tulvahtaa päälle

Tämänkin meren
päällimmäinen aalto
on,
no,
arvaat varmaan kuka.